Loppuraskaus oli yhtä tuskaa jatkuvien migreenien takia. Toisesta silmästä näkö huononi yhtäkkiä, jonka takia jouduin sitten ramppaamaan silmäpolilla. Ei onneksi ollut tullu diabeettisia muutoksiksia silmänpohjaan. En uskaltanut loppuraskaudessa sopia kenenkään kanssa mitään, koska ei voinut olla varma onko seuraavana päivänä migreeni jolloin se päivä menee oksennellessa ja kituessa. Eniten harmittaa kun sain käydä ultrissa enimmäkseen yksin.
8.8. Kävin gravidassa ultrassa ja samalla minulla otettii lapsivesipunktio jolla selvitettiin vauvan keuhkojen kypsyys ja päästäänkö käynnistää. Keuhkot eivät olleet viellä tarpeeksi kypsät, joten sain ajan käynnistykseen viikonpäähän jolloin enää ei tarvinnut ottaa punktiota. Riiviön painoarvioiksi annettiin vain 3.2kg! :D Tiesin että sieltä tulee isompi. Oli jotenki sellanen tunne kun loppuvaiheessa sokerit ei meinannut pysyä tasapainossa. Jouduin pistämään aterioille 72 KY insuliinia ja silti sokerit huiteli 8-10mmol/l. Aamuisin meni pitkävaikutteista insuliinia 36 KY.
12.8. Mun sisko tuli meille vahtimaan Idaa kun ei tiedetty millon tulee lähtö mutta viimestää se olisi tullut 16.8 käynnistykseen.
14.8. Pelailtii siskoni kanssa tietokoneella. Illalla minulla alkoi särkemään päätä taas ihan hirveästi ja alkoi olla todella huono-olo. Mitattiin mun verenpaineet 165/105. Lähdettiin siis Juhan kanssa synnytysvastaanottoo ja sairaalaan siis jäätiin.
15.8. Aamulla lääkäri teki päätöksen, että nyt aletaan käynnistelemään. Lääkäri joutu oikeen miettimään millä se uskaltaa lähtee käynnistämään, koska mulla on yksi sektio takana ja cytotec pillerit voi kuulemma räjäyttää sen käyntiin ja vaarana sektioarven repeäminen kohdussa. Ballongista sain viimeksi kohtutulehduksen. Päädyttiin siis kokeilemaan miedolla annoksella cytotekkia. Sillä ei ollut kuin närästävä vaikutus.
16.8. Aamulla toinen lääkäri oli sitämieltä ettei uskalla nostaa annosta vaan päädyttiin ballonkiin, joka asennettii klo:9 aikaa. Supistuksia tuli mutta selvisin niistä viellä ilman kipulääkettä. Juha tuli joskus iltapäivällä sairaalaan ja käveltii pitkin sairaalaa, jotta synnytys lähtis kunnolla käyntiin.
Klo:18 Minulla oli sellanen tunne että se ballonki ei ole enää paikallaan ja vessakäynnin yhteydessä se irtosi. Lääkäri tuli tarkistaa tilanteen ja olin 4cm auki.
Klo:19 Siirryttin synnytyssaliin jossa lääkäri tuli puhkasemaan kalvot. Tämän jälkeen laitettiin oksitosiinia ja antibiottia tippumaan. Kätilö kokeili mun vatsaa ja kysyi paljon on painoarvio. Kerroin kahden lääkärin antaneen arvioksi 3,2kg johon se tokas että tämä vauva on 4,5kg tai ei ainakaa alle 4kg. Jos on niin hän syö hattunsa. :D Supistuksia tuli noin 10 minuutin välein mutta ei ne ollu viellä niin kivuliaita. Tunnin välein oksitosiiniannosta nostettiin.
17.8 Klo: 1 aikaan pyysin jo saada lämpötyynyjä mahaan ja selkään kun sattui niin paljon ja Juhakin yritti hieroa selkää.
Klo:2 Oksitosiini pistettiin tauolle, että kohtu saa levätä. Sain onneksi nukuttua jonkunaikaa.
Klo: 6 Heräsin koviin supistuksiin ja nurisin jo itteleni puudutusta. Sain aika nopeasti epiduraalipuudutuksen. Luojan kiitos! Samoihin aikoihin ne pisti oksitosiinin taas tippumaan sekä sokeri- ja insuliinitipan.
Taas mulle kävi niin että puudute ei toiminu niinku pitäs. Epiduraali katetrista vaan vuoti verta pitkin selkää, jalat ei kantanu eikä alavatsaa puuduttanu ollenkaa. Ajattelin jo että taasko tämä menee niinku Idan synnytyksessä. Anestesialääkäri tuli tarkistaa pistokohdan, joka oli muka kunnossa vaikka vuoti kokoajan ja ei puudute auttanu.
Klo:14 Supistukset oli niin voimakkaita että itkin vaan kun puudute ei auttanu ollenkaa. Kätilö soitti anestesialääkärin paikalla vaihtamaan katetrin, joka oli kuulemma pistetty liian pintaan eikä se siksi auttanut. Sillon taivas aukeni ja kivut helpotti! Oksitosiini laitettiin tauolle.
Klo:19.30 Heräsin ja sanoin Juhalle että supistelee niin perkeleesti vaikka oksitosiini ei ole tippumassa. Edellisessä tarkistuksessa olin vaan 5cm auki. Aloin olla jo todella väsynyt ja toivo alkoi loppumaan kipujen kanssa. Epiduraali ei auttanu enään jolloin lääkäri tuli puuduttamaan ja tarkistamaan tilanteen. Olinkin edennyt tunnissa 10cm:iin auki eikä puuduttaminen onnistunut.
Klo:21.37 Puudutteet ei auttanut ollenkaan. Anestesialääkäri tuli paikalle ja sain spinaali puudutuksen. Oli yhtä tuskaa olla sikiöasennossa kun supisti 2min välein ja alkoi tuntumaan paineentunnetta alapäässä. Riiviöllä tuli sykkeenlaskuja joten lääkäri tuli ottamaan hapetusarvot. Ne oli onneksi ok! Hetkenpäästä paineentunne ja kipu alapäässä oli niin voimakasta, että aloin oksentamaan. Sanoin Juhalle ja kätilölle että nyt mua ponnistuttaa.
Klo:21.40 Aloin ponnistamaan. Vaikka kuinka ponnistin ni tuntu että se ei vaan tule sieltä ulos. Huoneeseen tuli toinen kätilö auttamaan. Ennen sitä tunsin kun kätilö leikkasi kaksi epparia ja toinen kätilö painoi vatsaa että saadaan vauvan pää syntymään. Supistuksia tuli niin tiuhaan, että tuntui etten saanut missään kohtaa levättyä. Kätilöstä muistan sen kun se tsemppas ihan kuin mikäkin personaltrainer vaikka kuinka nurisin että en jaksa enää.
Klo:22.41 Karjaisi "pieni" poika 61 minuutin ponnistamisen jälkeen mitoin 4565g 52cm <3
Klo:22.55 Toinen kätilöistä pomppi mun vatsan päällä, että saadaan istukka irtoamaan. Samoihin aikoihin huoneeseen tuli lääkäri. Sitten silmissä alkoi pimenemään. Muistan kun kätilö tuli ottamaan vauvan pois mun sylistä ja kuulin lääkärin sanovan, että leikkausaliin. Kätilöt sano Juhallekkin, että mene istumaan jos alkaa pyörryttämään kun joka paikka on veressä lattioita myöten. Vauvan kätilöt antoivat Juhalle ihokontaktiin. Olin repeytynyt berberiin asti, kohtuun ja kohdunsuulle oli tullut repeytymiä, sekä kätilö oli leikannu toisen epparinki suoraan suoneen. Lääkäri kursi minut kasaan leikkausalissa. Verenhukka oli ollut synnytyssalissa 3000ml ja 800ml leikkausalissa lisää. Aamuyöllä heräsin heräämöstä samalta paikalta jossa olin kun Ida syntyi. Minulle tultiin sanomaan heräämöön, että poika on teholla hengityksen sekä matalien sokereitten takia. Valohoidossa pikkunen joutui olemaan 3 päivää. Kävin imettämässä ja moikkaamassa poikaa monta kertaa päivässä.
Seuraavana päivänä kysyin Juhalta huusinko minä edes kun ponnistin? En kuulemma vaan itkin ja ulisin hiljaa. :D Synnytyksen jälkeen oli tuskaa käydä vessassa tai suihkussa kun mirri oli yhtä tikkiä ja kirveli niin p*rkeleesti. Poika oli 3 päivää teholla ja sitten pääsi äidin viereen samalle osastolle. Ida ja Juha sekä mun sisko tuli kattomaan mua ja riiviöö päivittäin. Kuulemma kun Juha soitti isälleni että "poika tuli" niin ei koskaa ole vastannu niin nopeesti puhelimeen kun sillon. (ilmeisesti päivystäny puhelin kädessä) :D 22.8 kotiuduttiin riiviön kanssa ja siitä alkoi uudet seikkailut. <3 Sektion ja alatiesynnytuksen kokeneena olen todennut, että mua ei ole luotu synnyttäjäksi. Lapsiluku on todellaki täynnä!
 |
| Riiviö 1kk kuva<3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti