Kotimme sisustusta...

Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi kodistamme ja omista sisustustuunailuista. Tykkään sisustella kotiamme. Aina kun olemme menossa käymään Lieksassa tai Helsingissä, pitää minun päästä myös käymään joko Kuopiossa tai Vantaalla Ikeassa. Asumme Rivitalossa tällä hetkellä.

Juha aina nurisee mulle kun haluan vaihtaa järjestystä. Parhaat ideat tulee juuri illalla tai yöllä tietysti! Pystymme illalla/yöllä vaihtamaan järjestystä kun Ida nukkuu, muuten hän pyörii jatkuvasti jaloissa ja parempi touhuta silloin, ettei sattuis mitään haavereita.

Nettiä selatessa ja muiden blogeja lukiessa huomasin monella virkattuja mattoja ja ihastuin itsekin niihin, joten oli pakko saada myös oma virkattu matto. Ei muutakun netistä ohjeita, virkkuukoukku käteen ja tekemään. Virkkasin myös Mintulle maton. :) <3

Idan keinuhevonen sai myös uuden ilmeen, sillä se oli todella huonossa kunnossa ennen tuunausta. Jälleen kerran sain idean illalla, kun katsoin keinuhevos raasua, että pakko sille on tehdä jotain ja lopputulokseen olin tyytyväinen. :)

Seuraavaksi hieman tämänhetkistä kotiamme:

Makuuhuoneemme sängynpääty on Juhan isän tekemä käsityönä kuten myös
yöpöydät. Vanhan ikkunapokan tuunasimme itse lisäämällä siihen tekstitarrat.

Pidän kaikesta vanhasta sekä käsitöistä ja sen kyllä varmaa huomaa sisustuksesta.

Kun odotimme Idaa, päätettiin Juhan kanssa ettei osteta hoitopöytää kun se vie niin paljon tilaa, joten laitettiin hoitoalusta vaan pyykinpesukoneen päälle hoitamaan hoitopöydän virkaa. Kun Ida oli pieni, hän tykkäsi hirveästi ihmetellä noita hymynaamoja sun muita  :) <3 

Tein myös itse vanhasta keittiöpyyhkeestä telineen vessapapereille, ärsytti kun ne oli aina pitkinpoikin, mutta nyt nekin pysyy nätisti järjestyksessä. :)

Käytän aika paljon vaaleita sävyjä sisustuksessa, ne tuo niin paljon avaruutta ja valoa. Eteisen peilissä on teksi väärinpäin sillä se on Mintulta saatu peili ja se piti sitä poikittain, mutta en viitsinyt poistaakaan niitä, onhan ne noinkin ihan kivat. :)

Lopuksi vielä olohuonettamme...  :)

 

Tein myös keittiöön vanhoista pokista muistitaulun. :)

Lopuksi viellä kuvat koiristamme <3

vas. Diva Karjalan karhukoira ja Oik.  Rina sekarotuinen jossa on dalmantialaista ja suomenajokoiraa <3

Raskausajasta ja kauhusynnytys-kertomus

Kun aloitin odottaa Idaa raskausaika meni muuten todella hyvin, mutta jouduin aina kerran kuussa käymään sisätautipolilla ja ultrassa koska sairastan diabetestä. Raskauttani seurattiin tarkasti että vauva voi hyvin ja kasvaa normaalisti eikä liian nopeasti, mikä on yleistä diabeetikoilla. Raskauteni aikana jouduin käyttämään isoja annoksia insuliinia että saisin edes jotenki pidettyä sokerini tasapainossa, muistan kun jotkut tuttavat kauhistelivat niin valtavia annoksia mitä jouduin pistämään... 

Välillä heräsin yöllä mataliin sokereihin ja piti aina pitää yöpöydällä mehua tai jotain pientä syömistä. Kävin myös raskauden alkuvaiheessa ja loppuvaiheessa silmäpolilla silmänpohjakuvauksissa ettei ole tullut muutoksia, koska raskaudesta ja diabeteksestä niitä voi tulla.

Kerroimme raskaudestani tuttavilleni vasta kun olin yli puolenvälin. Muistan sen kun eilisen päivän kun olin tullut ultrasta ja istuimme sairaalan käytävällä ja pistin Juhan soittamaan isälleni ja kertomaan että saamme perheenlisäystä, itse en uskaltanut soittaa hihi! Mutta kummiski se soitti mulle melkeen heti perään ja onnitteli ja oli iloinen meidän puolesta, olihan sitä odotettukin ja mietitty millon me aletaan lisääntymään :) 

Juhan vanhemmille minun oli pakko myöntää raskauteni kun olimme ystäväni Satun kanssa roadtripillä Joensuussa ja samalla kävimme Lieksassa Juhan vanhempien luona kyläilemässä ja yhden yön olemassa. Kieltäydyin saunasiideristä ja ne ihmetteli että mikäs nyt kun kieltäydyn ja kerroin että saamme marraskuussa perheenlisäystä. 

Saimme tietää vasta rv 34+1 että saamme tytön. Ida oli joka ultrassa tiukasti jalat ristissä että ei varmasti näytä, siis joka kerta kun kävin ultrassa lääkäri heilutteli mun mahaa, mylläs sitä ja mun piti kääntyillä että Ida vaihtais ees vähän asentoa mutta ei. Ultran jälkeen kun vihdoin sain tietää sukupuolen laitoin siskolleni samantien viestiä (Sokerista,kukkasista,inkivääristä ja kanelistä niistä on pienet tytöt tehty)<3 Muille pidin sukupuolen salassa paitsi tietysti rakkaalle ystävälleni Mintulle kerroin saman kun siskolleni<3

 Oli kyllä hankalaa kun ei tiennyt sukupuolta, ostaako vaaleanpunaista vai vaaleansinisiä vaatteita, ei nyt halunnut kaikkea ostaa neutraalina. Vaunut, sitterit + muut tarvikkeet ostimme neutraalina, että on sitten seuraavalle samat tavarat jos sattuu olemaan vaikka poika. (en odota vauvaa!) 

Raskauteni loppuvaiheessa oikea jalkani puutui aina kun kävelin, oli erittäin hankalaa käydä kaupassa kun piti aina välillä istua johonkin ja kävely oli muutenki lyllertämistä ison mahan kanssa. Koirien käyttäminenkin oli yhtä puuskuttamista ja autolla ajaminen ei voinut tulla kuulonkaan kun pitkään istuessaanki jalkani puutui. :D 

Pääsin kumminkin vielä käymään Helsingissä  siskoni luona ja näkemään kavereita ennen kuin H-hetki koittaisi. Olin menossa kummityttöäni tapaamaan ystäväni Annan luo - kun pääsin perille siellä olikin kaikki rakkaimmat ystäväni, he olivat järjestäneet mulle yllätysbabyshowerit, menin ihan sekasin... Miten ihania ja korvaamattomia ystäviä mulla onkaan ja kaikki nämä ovat Idan kummeina <3

Kauhu-Synnytykseni: Rv 36 minulla alkoi verenpaineet nousta ja isoilla insuliini annoksilla sokerini olivat silti korkeat. Rv 36+6 minulle soitettiin sairaalasta, että huomenna tulet tänne niin otetaan lapsivesipunktio ja katsotaan onko vauvan keuhkot jo tarpeeksi kehittyneet syntymiseen. Sen puhelun jälkeen menin ihan paniikkiin, että apua nytkö mun pitää lähtee synnyttämään. 

Rv 37 21.10.2014 saavuin klo 8 aikaan synnytysosastolle ja klo 9 aikaan minulta otettiin lapsivesipunktio. Se sattui ihan hirveästi, tähtiä vaan näkyi silmissä. Punktion jälkeen menin takas osastolle odottamaan lapsivesituloksia. Klo 13 aikaan tulokset tuli ja keuhkot ovat kypsät, että nyt aletaan käynnistelemään. Ekan käynnistyspillerin sain klo 14. Makasin viikon osastolla käynnistyksessä ja loppujen lopuksi ne laitto ballongin tiistaina 27.10 avaamaan kohdunsuuta.  No se kyllä autto tuottamaan supistuksia, mutta ne hiipui heti seuraavana päivänä kun se otettiin pois. 

Pääsin yhdeksi yöksi kotiin, mutta en kerennyt olemaan kotona kuin hetken. Illalla 29.10 alkoi alavatsaan ja selkään sattumaan viiltävää kipua. Se ei ollut supistuskipua, koska särky oli kokoaikaista. Soitin synnärille et mitä tämä on, ja he sanoivat että kannattaa tulla näytille. Päästiin Juhan kanssa synnärille. He ottivat verikokeet ja ultrasivat. Crp oli 100, selvisi että minulla oli kohtutulehdus! 

Nyt oli sitten kiire saada vauva syntymään. Jouduin takaisin osastolle, Juhalle jouduin sanomaan heipat, koska osastolla oli mennyt jo vierailuaika. Sairaanhoitajaopiskelija kysyi saako hän laittaa kanyylin, tietysti annoin luvan. Mutta tämä opiskelija vaan puhkaisi suoneni molempien käsien kämmenselästä. Lopulta toinen hoitaja joutui laittamaan tipan käsitaipeeseeni, että saadaan antibiotti tippumaan. Makasin 2 tuntia käyrillä ja vauvan syke oli koko ajan yli 200. Lääkäri tuli huoneeseeni sanomaan, että nyt lähetään synnytyssaliin jotta voin seurata tarkemmin vauvan sykkeitä. 

Aamulla laitoin Juhalle viestiä, että olen synnytyssalissa. 30.10 klo 8 saliin tuli kaksi lääkäriä. He esittelivät ittensä ja kertoivat, että nyt aletaan käynnistelemään tosissaan. Kalvot puhki, vauvalle pinni päähän ja oksitosiinia tippumaan, samoin laitettiin insuliini ja sokeritippa tippumaan. Klo 9 alko tuntua pieniä supistuksia selässä ja vatsalla.

Klo 12 alko supistukset tuntumaan entistä kipeämpinä ja pyysin että saan lämpöpussit mutta niistä ei ollut mitään hyötyä... Supistukset tuli niin kipeenä että on vaikea olla. Yritin istua keinutuolissa ja kävellä mutta sekin oli vaikeaa kun olin kaikenmaailman koneissa kiinni. Pääsin  kerran käymään suihkussa joka oli tosi hankalaa kun tippatelineet sun muut piti raahata mukana, mutta aah se helpotti. Kun tulin suihkusta kivut vaan yltyivät, klo 16 pyysin saada jo epiduraalin ja anestesialääkäri tuli sen laittamaan todella nopeasti, mutta tuntui ikuisuudelta sen laittaminen  olla kyyryssä samalla kun supistaa.

Laiton jälkeen tuntu vaan kylmä aalto menevän selkärankaapitkin ja taivas aukeni! Ei enää tuntunut kipua, ainoastaan supistukset näkyivät vatsaltani kun supistusten tullen se jännittyi ja tietysti käyriltä. klo18 sain vähän torkuttua kunnes kaksi lääkäriä tuli kiireesti huoneeseen ja säikähin sitä ku ne alko ottamaan vauvan päästä verikoetta, sykkeet on kuulemma matalat. (ottivat hapetusarvot) Onneksi niissä ei ollu mitään vauva vaan nukkui. :D 

Sitten tuli yön tauko oksitosiinista että sai kohtu levätä ja minä nukuttua mutta aamulla jatkuu taas. 31.10 klo 9 oksitoosiia taas laitettiin tippumaan, supistuksia tuli ja epiduraali auttoi.. klo 14 aikaa kivut taas yltyi ja puudute ei enää auttanut, puudutti vaan toisen puolen kehosta, ihan helvetillinen tunne toinen jalka ei ollenkaa enään toiminut kun se oli puutunut. Tipahin sängyltäkin kun olin menossa vessaa mutta ei jalka toiminutkaan, mutta onneksi kätilö sai kiinni, etten mahalleen kaatunu. 

Klo 19-20 Olin jo niin tuskissani ja pyysin saada jotain kivunlievitystä, mutta minulle on jo kuulemma annettu maksimiannos epiduraalia, että lääkäri tulee laittamaan spinaalin - senkin oottaminen tuntui ikuisuudelta!

 Kivut oli ihan sietämättömät jotka tuntui vaan toisella puolella kehoa, toinen puoli täysin puutunut. Kun anestesialäkääri tuli ja laittoi spinaalin se auttoi ehkä 20min ja taas kivut tulivat toiselle puolelle kehoa, oksitosiinia vaan lisättiin ja siinä kävi sitten niin että mulle jäi supistus päälle eikä se lauennu ollenkaan, aloin jo itkemään siinä vaiheessa kun supistuksia tuli toisensa perään ja olin niin väsynyt ja tuskissani. 

En ollut kahteen vuorokauteen nukkunut, - mitä nyt vähän torkkunut -, kahteen päivään en ollut syönyt, en saanut syödä kun olin sokeritipassa. Kätilö lähti hälyyttämään lääkäriä paikalle ja kun lääkäri tuli, kokeili tilanteen ja sanoi että 10cm auki, mutta ei ole laskeutunut.

 Olin niin väsynyt että itkin vaan ku sattui ja mikään ei auttanut, sitten lääkäri sanoi että nyt lähetään kiireelliseen sektioon. Kätilöt lähti viemään minua leikkaussaliin ja siellä oli käsitaipeestani irtonut tippa ja anestesia lääkäri ei meinannut saada sitä takaisin, sanoi jo että joudutaan varmaan laittamaan kaulaan, Hui! Onneks hän sai sen takasin käsitaipeeseen.  Ja taas pistettiin selkärankaan spinaalipuudutus, se auttoi ja sen jälkeen tuli hirveä ponnistamisen tarve. 

Kuulin kun kätilö tuli kysymään lääkäriltä saako isä tulla saliin mukaan, onneksi sai. Juha istui vieressä ja silitti hiuksiani ja näin silmistä pelon kun olin ihan kalpee ja väsynyt. Leikkauksen aikana oksensin kun mylläsivät mahaani. 

Klo 20.47 kuulimme kun vauvamme kiljaisi ensi kertaa,  molemmilla vaan valui kyyneleet, MEIDÄN VAUVA OLI SYNTYNYT rv38+3 klo 20.47 3950g ja 50,5cm. Kätilöt näyttivät vauvan minulle ja lähtivät juhan +vauvan kanssa sen jälkeen pois leikkaussalista. 

Jonkin aikaa makasin siinä kunnes kipu taas yltyi, kuulin kun lääkäri sanoi että yksi paperitaitos (vai mikä nyt onkaan) puuttuu, pitää viedä röntgeniin ja haava avattava uudestaan. Tällöin aloin taas itkemään, sattui kovasti ja yritin sanoa siitä että mua sattuu, onneksi yksi hoitaja kuuli ja lääkäri huomas että reagoin kipuun kun puudute oli taas hävinnyt. Huomasin vaan kun hoitaja laittoi ruiskulla jotain ainetta kanyyliini, sitten sumentu kaikki ja heräsin heräämössä kurkku kipeänä. Ihmettelin että onpas täällä ilmastointi kovalla, kunnes tajusin että ne oli laittanut mulle hengitysputken ja minut oli nukutettu. Herättyäni Juha tuli vauvan ja kätilön kanssa luokseni ja sain vauvani ekaa kertaa rinnalleni. Joskus klo: 23 Juha soitti isälleni ja omille vanhemmilleet että tyttö tuli. <3

Osastolle päästyäni klo 00 jälkeen sain vihdoin ruokaa, olinhan ollut 2 päivää syömättä ja tyttö meni toimistoon yöksi kätilöitten kanssa että saisin nukkua. Aamulla sain tytön taas luokseni ja Juha tuli samalla käymään kattomassa meitä. Itse yritin nousta ylös sängystä mutta se teki niin kipeetä sain jotenkuten itseni sängynreunalle istumaan että saan vauvan syliini. 

Idalta tultiin ottamaan kolmen tunnin välein kantapäästä verensokerit ja ne oli aina matalat, joten loppuenlopuksi kätilö vei Idan vastasyntyneitten teho-osastolle sokeritippaan. Onneks ida oli vaan 2 vuorokautta teholla ja pääsi takaisin vierihoitoon <3 

Pääsimme kotiin aloittamaan uuden vauva-arkemme 4.11.

Apua tästä se alkaa...

Olen jo pitkään miettinyt osaanko/uskallanko aloittaa blogia mutta tässä sitä ollaan. Elikkäs tässä olisi vähän elämästämme.

Olin 16-vuotias ja eronnut silloisen poikaystäväni T:n kanssa. Kesä oli alkamassa ja mietin, että nyt vietän kivan sinkkukesän enkä halua ketään uutta. Mutta sitten löysin Juhan ja siitä se ihastuminen/rakastuminen alkoi. Pelkäsin aluksi, että otan vaan laastarin edellisen suhteen paikaksi. Mutta se tunne oli erinlainen. Ei se tuntunu miltää paikalta vaan sellaselta, että tässä on mies kenen kanssa haluan olla vaikka koko loppuelämäni! Juha oli tuolloin armeijassa vielä ja näimme vaan sillon kun hänellä oli lomia. Jokakerta kun matkustin Juhan luokse oli perhosia vatsassa, se oli niin ihana tunne! <3 Ei menny aikaakan kun mentiin kihloihin Juhan syntymäpäivänä 6.11.2006. Sanoimme tahdon 25.7.2009 Pyhän Laurin kirkossa vantaalla ja siitä minun elämä alkoi vaimona.

14.3.2014 aamulla sain tietää että ootamme vauvaa <3 Tästä siis alkoi elämäni kohti äitiyttä. Paras ystänäni Minttu oli myös raskaana. Oli niin ihana juttu, kun saimme yhdessä odottaa vauvojamme tähän maailmaan. Minttu odotti tyttöä, joka syntyi 3 viikkoa aikaisemmin kuin Ida.

Elämämme täydentyi  keski-suomen keskussairaalassa 31.10.2014 klo 20.47 kun Tyttäremme syntyi kiireellisellä sektiolla tähän maailmaan äidin ja isän pusuteltavaksi<3 Sitä tunnetta ei voi unohtaa kun kuulet lapsesi ensi kiljaisun <3

3950g ja 50,5cm rakkautta

Meidän tyttö kastettiin täällä Laukaassa minun isäni vanhassa kastepuvussa, missä on myös minä itse ja siskoni kastettu. Jatkettiin  samoja perinteitä ja tyttö sai nimekseen Ida Elisabeth. Minun toinen nimi on kanssa Elisabeth ja se on alunperin lähtösin mummoni äitiltä ja ajattelin kanssa tätä perinnettä jatkaa. Juhan puolelta oli kanssa perinne vanha kastemalja jossa on myös kastettu Idan mummo.

Idan Ristiäisistä

Nyt tämä pikkunen riiviö täyttää tässä kuussa 1-vuoden mihin tämä aika oikeen menee? 

Ida kasvaa kovaa vauhtia konttaa ja nousee seisomaan ilman tukea kohta se lähtee kävelemään. Idan synttäreitäki pitäisi alkaa miettimään mitä siellä tarjoilisin minkälainen kakku yms. Yritän olla ottamatta stressiä asiasta! (helpommin sanottu ku tehty) 
Viime viikonloppun lauantaina oli ystäväni Mintun tytön 1-vuotis synttärit. Leivoimme  yö myöhään kakkupohjia yms onneksi kaikki onnistui eikä menny pilalle mitä ite eniten pelkäsin. Mutta kakku onnistui täydellisesti ja hyvää oli! Nam! Eli tästä on siis hyvä jatkaa Idan synttärikakun suunnittelussa. :)

Eikö olekki kiva essu? Vieressä Alinan kakku valmiina.

                                       Viellä lopuksi kuva Idasta ja Alinasta<3

Mutta tässä olisi eka postaukseni pieni esittely meistä näin aluksi! Tervetuloa mukaan seuraamaan ja lukemaan blogiani! :)