Koti on siellä missä sydän on.

Noniin... En ole taaskaan jaksanu päivitellä. Nyt ajattelin päivittää kuvia kodistani. Blogin kotiani postaus oli edellisestä asunnosta. :)
Elikka asun omakotitalossa vanhassa mummollassani. Olen tässä talossa eläny lapsuuteni parhaimpia aikoja joka kesä/talvi. Remonttia siis riittää... :D
Tiedän että minulla on sisustushulluus. :P Koti pitää olla sellanen missä viihtyy. <3

Äidin kokkaus valtakunta. <3 (Keittiö)

Puuhella maailman paras keksintö. <3

 Olohuone missä yleensä saunan jälkeen Ida haluaa paistaa takkamakkaraa. <3

Äidin prinsessan huone<3

Pikku isännän huonetta. Laitoin Danielin nukkumaan omaan huoneeseen jos se helpottas yöhulinoita. Yöllä ku minua alkaa yskittää joskus ja Daniel herää siihen sängystä alkaa vaan kuuluu "äiti kato" xD Sen jälkeen sitä ei yleensä saa takasin nukkumaan.

Eteistä...

Valtakuntani. <3 

Kylpyhuonetta ja saunaa. <3

Ovesta pääsee terassille mikä näkyy ekassa kuvassa. :) 

Aah puusauna se olla pitää!

En viittinyt pihalta ottaa kuvia kun siel on niin paljon lunta. Joku kerta sitten menen räpsimään kuvia pihastani. :) Mutta tässä tälläinen pikainen päivitys kodistani. 

-Lii-

On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin.

Pieni tauko taas vierähtänyt kirjottamisesta. Ajattelin nytten pitkästä aikaa kirjoittaa taas. Välillä muusta aiheesta kun lapsistani. 

Nimittäin äitini kuolemasta. Aihe on todella arka vielläkin minulle vaikka siitä on vierähtänyt reilu 10-vuotta. Läheisimmät ystävät tietävät mitä tapahtu mutta nyt kirjotan sen myös tänne.

Elettiin 2006 vuoden loppua. Olin tuolloin 16-vuotias. Tiedettiin siskoni kanssa että äiti on masentunut. Hakenut apua siihen mutta tuntuu että ei oikeen saanut kunnollista hoitoa. Itse asuin isäni kanssa Vantaalla. Olin äitini kanssa tekemississä melkeen päivittäin ja kävin hänen luonaan sekä soiteltiin. 

Menin äitini luo yöksi 22.12.2006. Isäni tuli hakemaan minut aamulla 23.12 Laukaaseen joulun viettoon. Äiti nukkui. Nukuin viellä äitini vieressä sinä yönä. En halunnut herättää häntä aamulla kun iskä tuli hakemaan. Jätin lapun pöydälle että lähdin yms. Jos oisin tiennyt että näen äitini viimesen kerran elossa. Olisin herättänyt, kertonut kuinka paljon rakastankaan häntä ja halannut pitkään.

Joulupyhien jälkeen lähdin Lieksaan. Äitini laittoin minulle viimesen tekstiviestin 12.1 joka on minulla vielläkin tallessa vanhassa puhelimessa. Jossa luki:

"Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla, mut lapset voivat purjehtia unilaivalla."

Äiti muisti että se oli lempilauluni kun olin lapsi. 

Viikko kului. Yritin soittaa äidilleni eikä hän vastannut. Soitin siskolleni onko hän kuullut äidistä mitään. Ei ollut kun uutena vuotena viimeks. Lähdin seuraavana päivänä junalla takasin Helsinkiin puhelin oli jo mykistynyt kokonaan. Sovin siskoni kanssa että käyn seuraavana päivänä koulun jälkeen äitin luona ja antoi avaimet minulle sinne. Olin pääsemässä koulusta siskoni laittoi viestiä minulle että hän tulee mukaan ja nähdään mellunmäen metroasemalla. Bussissa sanoin siskolleni että minulla on pieni aavistus mitä on tapahtunut. Mutta en vaan halunnut uskoa sitä. Päästiin äitini asunnolle. Avattiin ovi ja ihme haju tuli vastaan luulin että joku roskapussi on jäänyt haisee. Keräsin postit ovelta ja sisko meni edellä asuntoon. Ennen ku pääsin keittiöön yökkäilin pahaa hajua. Sisko meni äitini makkariin ja menin melkeen heti perässä. Yht äkkiä siskoni juoksee minun luo ja työntää pois äidin makuuhuoneesta vaikka kerkesin jo nähdä. Kysyin vaan siskoltani onko äiti kuollut johon vastas että on. Siskoni soitti hätäkeskukseen. Sisko sanoi että äiti on kuollut johon ne sano että kokeile pulssia johon vaan tokas et ei varmaan koske ku näkihän sen jo että se on kuollut jo monta päivää sitten. Soitin isällemme että äiti on kuollut. Iskä tuli samantien paikanpäälle. Ambulanssi miehet ja poliisit tulivat paikalle ja kuulusteli siskoani. Lähdettiin pois sieltä ennen kun ruumisauto tuli hakemaan.

Tuntemattomille olen sanonut että äitini kuoli sairaskohtaukseen vaikka todellisuudessa hän teki itsemurhan viinalla ja lääkkeillä. Ehkä se oli jotenkin häpeällistä sanoa mitä äiti teki. Miks teki? Sitä ei kumpikaan osaa sanoa. Ei äiti jättänyt minkäänlaista viestiä/kirjettä. 

Aluksi tuli viha ja katkeruus että miten se oli niin itsekäs ja meni tappamaan ittensä. Itse olin kummiski viellä 16 ja siskoni 18. Hän itsekkin oli vasta 41v ja elämää viellä paljon jäljellä.

Käytiin viellä iskän ja siskon kanssa kattomassa äiti kun se oli arkussa. Laitettiin ruusut ja minun sekä siskoni valokuvat äidin mukaan.

 

Ei minulle ja siskolleni tarjottu mitään kriisiapua koskaan. Meillä on maailman paras isä jonka avulle selvittiin vaikeista ajoista siskoni kanssa. 

Nykyään sitä miettii miltäköhän äiti näyttäis? Minkälainen mummo se olisi minun  lapsilleni? Olisi niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa. 

Uskon että äitini olisin maailman paras mummi.

Muistan vielläkin äidin äänen miltä se kuulostaa.

Ikävä on todella kova vielläkin mutta sen kanssa on oppinut elämään ja elämä jatkuu. <3  

Itkuja varten on ihmisen silmät.

Vierikää kyyneleet.

Tuleehan tuolta se toinen päivä

Kun on kepeät askeleet.

Sinulta jäi elämä kesken ihan liian aikasin. Vaikka sanoin synkästä talvesta kohti kauniimpaa kevättä.

Äiti

11.8.1965 - † 20.1.2009

Viimenen päivitys vuodelle 2016

Apua siitä tuli vuosi kun jääkaapinhaju oksetti ja pienestäkin asiasta tuli itku. Töissä kun piti paistaa maksapihvejä niin vessaan lähdin oksentaa siitä hajusta. Siitä se epäilys heräs, että olenkohan raskaana. Töitten jälkeen ostamaan raskaustesti ja 18.12.2015 katsoin järkyttyneenä kahta punasta viivaa testissä. Sain tietää odottavani maailman suloisinta poikaani. Tammikuussa ensimmäisen neuvolan jälkeen sain nähdä pienen sykkeen ultraääniruudussa. Kerroin työnantajalleni, että saan vauvan elokuussa ja jään pois töistä. Vuodesta 2016 tuli minulle ikimuistoinen, kun rakas poikani syntyi ja Idasta tuli isosisko. <3
Eka kuva julkastu missä mulla on silmälasit julkastu! Käytän piilareita enimmäkseen. :D

Nyt Daniel on reilu 4-kuukautta. Neuvolassa mitat olivat 7515g ja 67cm pitkä. Iso poika jo! Sen kyllä huomaa kun kantelee pitkin päivää, että ei ole mikään kevyt enään. Lääkärikin tutki Danielin ja kaikki on kunnossa. Soseita ollaan maisteltu mutta ei tunnu soseet uppoavan. Maito on ilmeisesti parempaa. Hampaitakin varmaan kohta tulossa. Kokoajan nyrkki suussa, kaivelee suutaan ja kuolaa. Kaikki on laitetava suuhun. Kohta siis on toinen puremassa mua. :D Iltahulinatkin on kivasti alkanut, että kekkuloidaan iltamyöhään ja yölläkin välillä herätään seurustelemaan. Välillä on päiviä jolloin känistään vaan että sylissä pitäs olla eikä mikään muu kelpaa. Mahalleenkin yritetään kovasti kääntyillä ja pyöritään sängyssäkin 360. Aamusin kun Daniel heräilee niin se on yleensä poikittain sängyssä. Pyörii siis samoin kuin äitinsä.<3 Daniel kävi myös ekaa kertaa saunassa jouluna ja tietysti pissi mun päälle.

Idastakin on tullut iso tyttö. Saatiin tutti jätettyä pois sekä tuttipullo. Olihan se pari iltaa yhtä huutoa. Nopeasti Ida keksi tutin korvikkeen unille. Sänky pitää olla täynnä leluja etenkin kaikki muumilelut. Ida aloitti marraskuun alussa kerhon ja käy siellä 2 kertaa viikossa. <3

Kävin sisätautipolilla lääkärissä joulukuun alussa ja kaikki oli kunnossa. Hb nousee hitaasti mutta varmasti. Sokeritkin on niin hyvässä tasapainossa, että mietittiin lääkeannoksien pienennystä. Ainut vaiva mikä on jäänyt raskauden jälkeen on jatkuva migreeni. Pitää kuulemma odottaa että hornoonitoiminta tasaantuu jos se sillä korjaantuis ennen kuin estolääkitystä mietitään. Yritin neuvolalääkärissä saada e-pillerit, mutta ei kuulemma määrää minulle niitä vaikka kuinka kinusin. Pillereitä en voi saada koska minulla on aurallinen migreeni ja jotain vikaa ollut hyytymistekijöissä. Lääkäri ei ota sitä riskiä että kahen lapsen äiti kuolee johonkin keuhkoveritulppaan. Sain sentään minipillerit jotka on yhet v*ttup*rkeleet.  :D
Olen huomannut itsestäni että minulle on tulossa ikäkriisi. Ostin ryppyvoiteitakin jo vaikka ikää tulee Helmikuussa vasta 27-vuotta. Juurihan olin vasta 15-vuotias tulin ja menin miten huvittaa. Mutta nyt olen äiti kahdelle täydelliselle lapselle. <3

Tästä on siis hyvä jatkaa kohti uuttavuotta  ja uusia seikkailuja elämässä 2017! 

Pikanen päivitys pitkästä aikaa!

Taas ollut taukoa blogin kirjottamisessa. Aikaa menee aika paljon nyt lasten kanssan kun on kaksi ja remontoidessa kotiini. Raskaudesta ja synnytyksestä olen toipunut todella hyvin,jopa nopeemmin kun sektiosta. Jälkitarkastuksessakin repeämät olivat parantuneet hyvin mutta ovat vielläkin vähän kipeitä. Hb kanssa on noussut jo 120. Neuvolassa tarjosivat viellä pelkopolia,mutta en näe tarvetta siihen. En tule tekemään enään yhtään lasta. Synnytys meni miten meni ja kaikki päätty hyvin. Verensokerit on pysynyt nyt taas tasapainossa eikä tarvii pistellä ihan jäätäviä annoksia lääkettä. Daniel on kasvanu ja kehittynyt normaalisti. Painoakin on jo nytten 6241g ja 62cm pitkä. Isopoika ja hyvä ruokahalu. Syömään Daniel herää kerran yössä ja heräilee joka aamu silmät niin aurinkoisena. Eli on aika helppo vauva.:)  Hymyä ja höpötystä tulee paljon päivässä. Kohta on taas 3kk neuvola niin nähään taas miten poika on kasvanu ja ekat rokotteet saa.

 

Huvittavaa kun olen tehnyt kopion itsestäni vaikka onkin poika.

Ylemmässä kuvassa on Daniel ja alemmassa minä. :D

Poika sai nimekseen Daniel Magnus. Magnus toiseksi nimeekseen Daniel sai isäni toiveesta koska nimi on jokaisella pojalla ollut toisena nimenä. Kunnioitin isäni toivetta ja perinteitä kun sain pojan sukuun. Ida on taas saanut toisen nimensä minulta. Daniel kastettiin isäni yli 50-vuotta vanhassa ristiäismekossa jossa Idakin sai kasteensa. Ristiäiset sujuivat oikeen hyvin ja poikakin vaan nukkui tyytyväisenä sylikumminsa Mintun sylissä. Idalla ja Danielilla on yksi yhteinen kummi ja se on paraskaverini Laura. <3

 

Idakin täytti 2-vuotta ja alotti kerhon. Aika on mennyt todella nopeasti! Juurihan se synty! Ida sai  syntymäpäivänä paljon ihania lahjoja ja hienon keinuhevosen ukillta ja Sarilta. Vietiin Ida Fröbelipalikoitten keikalle ja sen jälkeen hoploppii. Riemua riitti koko päiväksi ja mukana oli Idan paraskaveri Alina. Uhmatuhma kohtauksia tulee päivässsä sen miljoona ja enimmäkseen kiukuttelee minulle. Tutista luopuminen ollut hirveän vaikeata ja Ida käy aina hakemassa veljensä tutin. Neuvolassakin Ida oli niin reipas. Annettiin influenssa rokotus niin Ida tokas siihen vaan että "sattu" eikä edes itkeny. Nykyään otan joka vuosi rokotteen kun kuulun riskiryhmään diabeteksen takia. En nyt tiedä onko siitä mitään hyötyä. Kerran olen sairastanut influenssaviiruksen, sain keuhkokuumeen ja jouduin sairaalaan. Sen jälkeen olen aina ottanut rokotteen.

Käytiin Danielin kanssa kahdestaan Helsingissä. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä! Danielille tuli niin kova yskä että tuntu että välillä tukehtuu omaan limaansa. Yöt meni valvoessa koko reissunajan. Käytiin siskoni kanssa lastenklinikallakin kun toinen ei saa henkee. En päässyt oikeen missään käymään kun poika oli niin kipeä. Paraskaverini Laura tuli onneksi minun kanssa siskoni luo yöksi. Ihanaa oli jutella jonkun kanssa yömyöhään ja muistella menneitä. Onneksi nyt ollaan taas kotona ja Daniel voi jo paremmin. 

Pikasesti nyt päivitän tämän blogin enkä jaksa korjailla kirjotusvirheitä joita on paljon! :D Toivottavasti saa selvää.

Yllärivauvan synnytys ei mennyt oppikirjojen mukaan.

Noniin ei taaskaan hetkee ole tullu päivitettyy blogia. :D Mut nyt sit sain semmosen rakosen, että jaksan päivittää. 

Loppuraskaus oli yhtä tuskaa jatkuvien migreenien takia. Toisesta silmästä näkö huononi yhtäkkiä, jonka takia jouduin sitten ramppaamaan silmäpolilla. Ei onneksi ollut tullu diabeettisia muutoksiksia silmänpohjaan. En uskaltanut loppuraskaudessa sopia kenenkään kanssa mitään, koska ei voinut olla varma onko seuraavana päivänä migreeni jolloin se päivä menee oksennellessa ja kituessa. Eniten harmittaa kun sain käydä ultrissa enimmäkseen yksin.

8.8. Kävin gravidassa ultrassa ja samalla minulla otettii lapsivesipunktio jolla selvitettiin vauvan keuhkojen kypsyys ja päästäänkö käynnistää. Keuhkot eivät olleet viellä tarpeeksi kypsät, joten sain ajan käynnistykseen viikonpäähän jolloin enää ei tarvinnut ottaa punktiota. Riiviön painoarvioiksi annettiin vain 3.2kg! :D Tiesin että sieltä tulee isompi. Oli jotenki sellanen tunne kun loppuvaiheessa sokerit ei meinannut pysyä tasapainossa. Jouduin pistämään aterioille 72 KY insuliinia ja silti sokerit huiteli 8-10mmol/l. Aamuisin meni pitkävaikutteista insuliinia 36 KY. 

12.8. Mun sisko tuli meille vahtimaan Idaa kun ei tiedetty millon tulee lähtö mutta viimestää se olisi tullut 16.8 käynnistykseen. 

14.8. Pelailtii siskoni kanssa tietokoneella. Illalla minulla alkoi särkemään päätä taas ihan hirveästi ja alkoi olla todella huono-olo. Mitattiin mun verenpaineet 165/105. Lähdettiin siis Juhan kanssa synnytysvastaanottoo ja sairaalaan siis jäätiin.

15.8. Aamulla lääkäri teki päätöksen, että nyt aletaan käynnistelemään. Lääkäri joutu oikeen miettimään millä se uskaltaa lähtee käynnistämään, koska mulla on yksi sektio takana ja cytotec pillerit voi kuulemma räjäyttää sen käyntiin ja vaarana sektioarven repeäminen kohdussa. Ballongista sain viimeksi kohtutulehduksen. Päädyttiin siis kokeilemaan miedolla annoksella cytotekkia. Sillä ei ollut kuin närästävä vaikutus.

16.8. Aamulla toinen lääkäri oli sitämieltä ettei uskalla nostaa annosta vaan päädyttiin ballonkiin, joka asennettii klo:9 aikaa. Supistuksia tuli mutta selvisin niistä viellä ilman kipulääkettä. Juha tuli joskus iltapäivällä sairaalaan ja käveltii pitkin sairaalaa, jotta synnytys lähtis kunnolla käyntiin. 

Klo:18 Minulla oli sellanen tunne että se ballonki ei ole enää paikallaan ja vessakäynnin yhteydessä se irtosi. Lääkäri tuli tarkistaa tilanteen ja olin 4cm auki. 

Klo:19 Siirryttin synnytyssaliin jossa lääkäri tuli puhkasemaan kalvot. Tämän jälkeen laitettiin oksitosiinia ja antibiottia tippumaan. Kätilö kokeili mun vatsaa ja kysyi paljon on painoarvio. Kerroin kahden lääkärin antaneen arvioksi 3,2kg johon se tokas että tämä vauva on 4,5kg tai ei ainakaa alle 4kg. Jos on niin hän syö hattunsa. :D Supistuksia tuli noin 10 minuutin välein mutta ei ne ollu viellä niin kivuliaita. Tunnin välein oksitosiiniannosta nostettiin. 

17.8 Klo: 1 aikaan pyysin jo saada lämpötyynyjä mahaan ja selkään kun sattui niin paljon ja Juhakin yritti hieroa selkää.

Klo:2 Oksitosiini pistettiin tauolle, että kohtu saa levätä. Sain onneksi nukuttua jonkunaikaa.

Klo: 6 Heräsin koviin supistuksiin ja nurisin jo itteleni puudutusta. Sain aika nopeasti epiduraalipuudutuksen. Luojan kiitos! Samoihin aikoihin ne pisti oksitosiinin taas tippumaan sekä sokeri- ja insuliinitipan.

Taas mulle kävi niin että puudute ei toiminu niinku pitäs. Epiduraali katetrista vaan vuoti verta pitkin selkää, jalat ei kantanu eikä alavatsaa puuduttanu ollenkaa. Ajattelin jo että taasko tämä menee niinku Idan synnytyksessä. Anestesialääkäri tuli tarkistaa pistokohdan, joka oli muka kunnossa vaikka vuoti kokoajan ja ei puudute auttanu. 

Klo:14  Supistukset oli niin voimakkaita että itkin vaan kun puudute ei auttanu ollenkaa. Kätilö soitti anestesialääkärin paikalla vaihtamaan katetrin, joka oli kuulemma pistetty liian pintaan eikä se siksi auttanut. Sillon taivas aukeni ja kivut helpotti! Oksitosiini laitettiin tauolle. 

Klo:19.30 Heräsin ja sanoin Juhalle että supistelee niin perkeleesti vaikka oksitosiini ei ole tippumassa. Edellisessä tarkistuksessa olin vaan 5cm auki. Aloin olla jo todella väsynyt ja toivo alkoi loppumaan kipujen kanssa. Epiduraali ei auttanu enään jolloin lääkäri tuli puuduttamaan ja tarkistamaan tilanteen. Olinkin edennyt tunnissa 10cm:iin auki eikä puuduttaminen onnistunut.

Klo:21.37 Puudutteet ei auttanut ollenkaan. Anestesialääkäri tuli paikalle ja sain spinaali puudutuksen. Oli yhtä tuskaa olla sikiöasennossa kun supisti 2min välein ja alkoi tuntumaan paineentunnetta alapäässä. Riiviöllä tuli sykkeenlaskuja joten lääkäri tuli ottamaan hapetusarvot. Ne oli onneksi ok! Hetkenpäästä paineentunne ja kipu alapäässä oli niin voimakasta, että aloin oksentamaan. Sanoin Juhalle ja kätilölle että nyt mua ponnistuttaa. 

Klo:21.40 Aloin ponnistamaan. Vaikka kuinka ponnistin ni tuntu että se ei vaan tule sieltä ulos. Huoneeseen tuli toinen kätilö auttamaan. Ennen sitä tunsin kun kätilö leikkasi kaksi epparia ja toinen kätilö painoi vatsaa että saadaan vauvan pää syntymään. Supistuksia tuli niin tiuhaan, että tuntui etten saanut missään kohtaa levättyä. Kätilöstä muistan sen kun se tsemppas ihan kuin mikäkin personaltrainer vaikka kuinka nurisin että en jaksa enää.

Klo:22.41 Karjaisi "pieni" poika 61 minuutin ponnistamisen jälkeen mitoin 4565g 52cm <3 

Klo:22.55 Toinen kätilöistä pomppi mun vatsan päällä, että saadaan istukka irtoamaan. Samoihin aikoihin huoneeseen tuli lääkäri. Sitten silmissä alkoi pimenemään. Muistan kun kätilö tuli ottamaan vauvan pois mun sylistä ja kuulin lääkärin sanovan, että leikkausaliin. Kätilöt sano Juhallekkin, että mene istumaan jos alkaa pyörryttämään kun joka paikka on veressä lattioita myöten. Vauvan kätilöt antoivat Juhalle ihokontaktiin. Olin repeytynyt berberiin asti, kohtuun ja kohdunsuulle oli tullut repeytymiä, sekä kätilö oli leikannu toisen epparinki suoraan suoneen. Lääkäri kursi minut kasaan leikkausalissa. Verenhukka oli ollut synnytyssalissa 3000ml ja 800ml leikkausalissa lisää. Aamuyöllä heräsin heräämöstä samalta paikalta jossa olin kun Ida syntyi. Minulle tultiin sanomaan heräämöön, että poika on teholla hengityksen sekä matalien sokereitten takia. Valohoidossa pikkunen joutui olemaan 3 päivää. Kävin imettämässä ja moikkaamassa poikaa monta kertaa päivässä.

Seuraavana päivänä kysyin Juhalta huusinko minä edes kun ponnistin? En kuulemma vaan itkin ja ulisin hiljaa. :D Synnytyksen jälkeen oli tuskaa käydä vessassa tai suihkussa kun mirri oli yhtä tikkiä ja kirveli niin p*rkeleesti. Poika oli 3 päivää teholla ja sitten pääsi äidin viereen samalle osastolle. Ida ja Juha sekä mun sisko tuli kattomaan mua ja riiviöö päivittäin. Kuulemma kun Juha soitti isälleni että "poika tuli" niin ei koskaa ole vastannu niin nopeesti puhelimeen kun sillon. (ilmeisesti päivystäny puhelin kädessä) :D 22.8 kotiuduttiin riiviön kanssa ja siitä alkoi uudet seikkailut. <3 Sektion ja alatiesynnytuksen kokeneena olen todennut, että mua ei ole luotu synnyttäjäksi. Lapsiluku on todellaki täynnä!

Riiviö 1kk kuva<3

Kirppua käyty moikkaamassa

Meinasin taas unohtaa koko blogin. En tiiä johtuuks se raskaudesta vai vanhuudesta. :D No päätin nyt sit joka tapauksessa taas päivitellä. 

Juhan kanssa saimme viettää viikon kahdestaan kun Ida oli mummolassa reissussa että saadaan maalailtua ja tehtyä remonttia. Oli kyllä todella outoo kun kukaan ei herättänyt aamuhulinoilla ja välillä yöhulinoilla. Oli niin luksusta kun sai nukkua yhteen putkeen koko yön ja herätä aamulla kattelee ohjelmia. Ikävää helpotti kun Idan mummo laitto päivittäin kuvia Idasta <3

Nykyään nukkuminen on todella hankalaa pystyt nukkumaan vaan jommalla kummalla kyljellä ja jos vahingossaki erehdyt menee selälles heräät siihen kun et saa henkee. :D

Viikko meni todella nopeesti. Saatiin tehtyä ulkoeteinen pientä laittamista vaille valmiiksi. Ida oli innoissaan kun tuli kotiin sillä oltiin tehty sille oma tiipii maja takapihalle <3 Kyllä Idan kelpaa kohta leikkiä oman pikku*****n kanssa <3

Tehtiin myös pieni reissu Helsinkiin. Vietiin Ida ekan kerran korkeasaareen ja oli kyllä tyttö ihmeissään erilaisista eläimistä. Siskoni vietti myös laatuaikaa Idan kanssa, että Juha sai perinteisesti vietyy minut treffeille syömään ja shoppailemaan. <3 

 

Raskaus etenee... Olo käy entistä tukalammaksi, koska kärsin jatkuvista migreenikohtauksista. Idaa kun odotin mulla ei ollu kertaakaan migreenikohtausta mutta tässä toisessa senkin edestä. Keskiviikkona kävin sisätautipolilla ja gravidassa. Taas näyttää käyvän samoin kuin Idaa odottaessa, että loppuvaiheessa sokereita en saa kuuriin ja joudun pistämään todella isoja annoksia insuliinia aterioille. Sisäpolilta sitten määräsi aamuihinkin pitkävaikutteista insuliiniä kun aikaisemmin pistin sitä vain yöksi. Kävin ultrassa keskiviikkona ja pikkusella on kokoo jo 1,4kg. Kaikki oli kirpulla kunnossa ja kovasti se potki sitä ultrauslaitetta. :D 

Lääkäri sano mulle, että todennäkösesti käynnistellään synnytys ajoissa jos vauva alkaa sokereitten takia kasvamaan isoksi ja verenpaineet lähtee taas nousuun. Tällä hetkellä mennään yläkäyrillä tai siinä rajalla. Seuraava ultra ja sisätautipoli on 2,5 viikonpäästä ja sen jälkeen ultraavat 2 viikon välein. Mä niin toivon, että tällä kertaa alkais synnystys ihan spontaanisti. En todellakaan enää haluais käynnistykseen ja kituu 2 vuorokautta synnytysalissa ja sieltä kiireelliseen sektioon. Elämme siis heinäkuunlopusta eteenpäin jännittäviä aikoja millon syntyy/käynnistellään. Onneks ei enään kauaa <3

Kevään kuulumisia.

Tänään päätin että päivitän blogiani. Menin päättäväisesti bloggerin sivuille ja enhän mä muistanu enää salasanaa. :D Noh pienen verenpaineennousun jälkeen pääsin taas kirjautumaan. 

Mitä meille kuuluu? 
Teimme tienpäähän talon niin sievän, joka yhdessä yössä maalattiin, johon teimme kotimme. Muutimme huhtikuunlopussa omakotitaloon <3  Kerron siitä lisää myöhemmin ja kuvailen kun ollaan saatu paikat valmiiksi. 

Perheeseemme liittyy myös uusi jäsen elokuun lopussa. <3 
Saimme joulukuun lopussa tietää, että odotan vauvaa kun raskaustesti näytti positiivista. Meille asia oli ilonen yllätys. Välillä ajattelin, että Ida jäisi ainoaksi lapseksemme.
Samantien alkoi pelko taas kaikesta, että onko vauva terve, miten tuleva synnytys menee kun viimekerrasta on huonot muistot. Diabeetikkona raskaus on riski mulle sekä vauvalle. 

18.12.2015

Jokainen raskaus on erinlainen. Kyllä huomasin sen tässä raskaudessa, koska olen kärsiny jatkuvasti migreenikohtauksista sekä pahoinvoinnista. Viikkojakin on nyt reilusti yli puolenvälin ja samat vaivat ovat alkaneet mitä Idaa odottaessa mm. jalan puutumista kävellessä ja istuessa (hyvästi autolla ajaminen). Käyn 4-viikon välein ultrassa ja sisätautipolilla diabeteshoitajalla/lääkärillä. Ultrassa tutkimukset hoitaa aina lääkäri. Kaikilla kerroilla kaikki on ollut hyvin ja mitään poikkeavaa ei ole löytyny eli näillä näkymin terve vauva olisi tulossa.

En tiedä sun nimees, mut arvaan sen. En tiedä susta mitään,
ainoastaan sen et oot harvinainen <3

Sokeritkin ovat pysyneet tasapainossa ja ne ovat jopa paremmin kuin ennen raskautta. Insuliiniakin olen viellä suhteellisen vähän joutunut pistämään, vaikka joudun sitä parinviikonvälein nyt nostamaan. Yöllä olen välillä herännyt hypoihin. Sokereita korjatessa kirppu herää kun saa makeeta ja alottaa mylläämisen. Yritä siinä sitten jatkaa unia. :D 

Maanantaina neuvolassa proteenit oli heikolla plussa ja yläkäyrien yläpuolella mennään. Verenpaine seurantaan pistivät vaikka mulla on aina paineet pikkusen koholla. Johtuneen valkotakkisyndroomasta, koska kotona sitten paineet ovat normaalit. :D Tänään oli gravidassa aika niin ei enää ollut proteenia onneks! Sokeria mulla on melkeen joka kerta vähintää 1+, joka johtuu diabeteksestä. Pikkuselle kertynyt painoa nytten 761g eli kasvaa normaalisti. <3 Suostu jopa paljastamaan kumpaa sukupuolta edustaa <3

Mitäs meijän Idalle kuuluu? 
Idalla oli 1½-vuotis neuvola ja kasvaa tasasesti. Osaa syödä itse ja jos yrität syöttää niin ei suostu syömään. Pahottaa mielensä vähintää 100 kertaa päivässä itkupotkuraivarien kera kun ei saa tahtoaan läpi (Millon tämä vaihe loppuu? :D ) Ihanaa kun tulee kesä ja samalla paranee Idan atooppinen ihottuma, joka palaa tietysti syksyllä ja päivittäinen rasvaaminen alkaa jälleen. Toivon että tämän toisen kohalla ei tulisi atopiaa. Yritän jaksaa päivitellä kuulumisia vähän useammin. :)